Kun Jaakob nosti silmänsä ja katseli, niin, katso, Eesau oli tulossa neljäsataa miestä mukanaan. Hän jakoi lapset Leealle, Raakelille ja molemmille orjattarille.
Hän nosti silmänsä, näki vaimot ja lapset ja kysyi: "Keitä ovat nämä sinulla?" Hän vastasi: "Ne ovat lapsiani, jotka Jumala on palvelijallesi lahjoittanut."
Jaakob vastasi: "Ei niin. Jos olen saanut armon silmiesi edessä, niin ota minulta vastaan lahjani. Sillä olenhan saanut nähdä kasvosi, niin kuin nähdään Jumalan kasvot, ja sinä olet ottanut minut suosiollisesti vastaan.
Ota siis tervehdyslahjani, joka sinulle tuotiin, sillä Jumala on ollut minulle armollinen, ja minulla on kaikkea." Hän vaati häntä, ja hän [Eesau] otti.
Mutta Jaakob sanoi hänelle: "Herrani näkee itse, että lapset ovat pieniä ja että minulla on imettäviä lampaita ja lehmiä mukanani. Jos näitä ajaa kiivaasti päivänkään, kuolee koko lauma.
Kulkekoon siis herrani palvelijansa edellä. Minä seuraan hiljalleen jäljessä, sen mukaan kuin karja, jota kuljetan, ja lapset jaksavat kulkea kunnes saavun herrani luo Seiriin."