Jooab lähetti noutamaan Tekoasta taitavan naisen ja sanoi hänelle: "Ole surevinasi ja pukeudu suruvaatteisiin äläkä voitele itseäsi öljyllä, vaan ole kuin vaimo, joka jo kauan on surrut vainajaa.
Palvelijattarellasi oli kaksi poikaa. He tulivat riitaan keskenään kedolla, eikä siellä ollut ketään, joka olisi sovittanut heidän välinsä, ja toinen löi toisen kuoliaaksi.
Katso, koko suku on noussut palvelijatartasi vastaan, ja he sanovat: 'Anna tänne veljensä surmaaja, että otamme häneltä hengen hänen tapetun veljensä hengestä ja hävitämme perillisenkin.' He sammuttaisivat kipinänkin, joka minulla vielä on jäljellä, ettei miehestäni jäisi nimeä eikä jälkeläistä maan päälle."
Mutta tekoalainen nainen sanoi kuninkaalle: "Herrani, kuningas, tulkoon tämä rikos minun ja minun isäni perheen kannettavaksi, mutta kuningas ja hänen valtaistuimensa olkoon siitä vapaa."
Nainen sanoi: "Muistakoon kuningas Herraa Jumalaansa, ettei verenkostaja saisi tuottaa vielä suurempaa turmiota, ja ettei poikaani tuhottaisi." Hän sanoi: "Niin totta kuin Herra elää: ei hiuskarvakaan poikasi päästä ole putoava maahan."
Nainen sanoi: "Miksi sinä ajattelet tehdä juuri samoin Jumalan kansaa vastaan, koskapa kuningas ei salli oman hylkäämänsä tulla takaisin? Noin puhuessaanhan kuningas itse joutuu ikään kuin syylliseksi.
Mehän kuolemme ja olemme kuin maahan kaadettu vesi, jota ei voi koota takaisin. Mutta Jumala ei ota pois elämää, vaan sitä hän ajattelee, ettei vain hylätty joutuisi hänestä erotetuksi.
Sen tähden tulin nyt puhumaan tätä herralleni, kuninkaalle, kun kansa sai minut pelkäämään. Palvelijattaresi ajatteli: puhun kuninkaalle, ehkä kuningas tekee palvelijattarensa sanan mukaan.
Palvelijattaresi ajatteli: herrani kuninkaan sana on rauhoittava minut. Sillä herrani kuningas on Jumalan enkelin kaltainen, niin että hän kuulee, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Herra, Jumalasi, olkoon kanssasi
Kuningas kysyi: "Eikö Jooabin käsi ole mukanasi kaikessa tässä?" Vaimo vastasi ja sanoi: "Niin totta kuin sielusi, herrani kuningas elää: ei pääse oikeaan eikä vasempaan siitä, mitä herrani kuningas, puhuu. Palvelijasi Jooab on käskenyt minua tähän ja pannut kaikki nämä sanat palvelijattaresi suuhun.
Antaakseen asialle toisen muodon on palvelijasi Jooab näin tehnyt, mutta herrani on viisas kuin Jumalan enkeli ja tietää kaiken, mitä maan päällä tapahtuu."
Jooab lankesi kasvoilleen maahan, osoitti kunnioitusta ja siunasi kuningasta. Jooab sanoi: "Nyt palvelijasi tietää, että olen löytänyt armon silmiesi edessä, herrani, kuningas, koska kuningas tekee palvelijansa sanan mukaan."
Kuningas sanoi: "Hän siirtyköön omaan taloonsa, mutta älköön tulko kasvojeni eteen." Niin Absalom siirtyi omaan taloonsa eikä tullut kuninkaan kasvojen eteen.
Mutta koko Israelissa ei ollut yhtään niin komeaa miestä kuin Absalom, eikä ketään niin ylisteltyä. Kantapäästä kiireeseen asti hänessä ei ollut yhtään virhettä.
Kun hän ajatti hiuksensa – aina vuoden kuluttua hän ajatti ne, sillä ne tulivat hänelle niin raskaiksi, että hänen täytyi ne ajattaa – hänen hiuksensa painoivat kaksisataa sekeliä kuninkaan painoa.
Absalom lähetti sanan Jooabille lähettääkseen hänet kuninkaan luo, mutta tämä ei tahtonut tulla hänen luokseen. Hän lähetti vielä toisen kerran, mutta hän ei tahtonut tulla.
Hän sanoi palvelijoilleen: "Katsokaa, Jooabin maapalsta on maapalstani vieressä, ja hänellä on siinä ohraa. Menkää ja sytyttäkää se palamaan." Sitten Absalomin palvelijat sytyttivät maapalstan palamaan.
Absalom vastasi Jooabille: "Katso, minä lähetin sinulle sanan: Tule tänne, lähetän sinut kuninkaan luo sanomaan: Mitä varten minä olen tullut kotiin Gesurista? Olisi parempi, jos vielä olisin siellä. Nyt minä tahdon nähdä kuninkaan kasvot, ja jos minussa on vääryys, surmatkoon hän minut."
Jooab meni kuninkaan luo ja kertoi hänelle tämän. Hän kutsui Absalomin, ja tämä tuli kuninkaan luo ja kumartui kasvoilleen maahan kuninkaan eteen, ja kuningas suuteli Absalomia.