Daavid ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, nousi ja lähti Juudan Baalasta, tuomaan sieltä Jumalan arkkia, jonka Herra Sebaot oli ottanut nimiinsä, hän, jonka istuinta kerubit kannattavat.
He panivat Jumalan arkin uusiin vaunuihin ja veivät sen pois Abinadabin talosta, joka oli mäellä, ja Ussa ja Ahjo, Abinadabin pojat, ohjasivat uusia vaunuja.
Daavid sekä koko Israelin heimo karkeloi kaikin voimin Herran edessä soittaen kaikilla sypressipuisilla soittimilla, lyyroilla, harpuilla, tamburiineilla, helistimillä ja symbaaleilla.
Kun kuningas Daavidille kerrottiin, että Herra oli Jumalan arkin tähden siunannut Oobed-Edomin taloa ja kaikkea, mitä hänellä oli, Daavid meni ja toi riemuiten Jumalan arkin Oobed-Edomin talosta Daavidin kaupunkiin.
Kun Herran arkki tuli Daavidin kaupunkiin, katseli Miikal, Saulin tytär, ikkunasta. Nähdessään kuningas Daavidin karkeloivan ja hyppivän Herran edessä hän halveksi häntä sydämessään.
Kun he olivat tuoneet Herran arkin ja asettaneet sen paikalleen majaan, jonka Daavid oli sille pystyttänyt, Daavid uhrasi polttouhreja ja rauhanuhreja Herran edessä.
Hän jakoi koko kansalle, koko Israelin joukolle, sekä miehille että naisille, kullekin leipäkakun, palan lihaa ja rypälekakun. Sitten kaikki kansa lähti, kukin kotiinsa.
Kun Daavid palasi takaisin tervehtimään perhettään, Miikal, Saulin tytär, meni ulos Daavidia vastaan ja sanoi: "Kuinka arvokkaana onkaan Israelin kuningas nyt esiintynyt, kun on tänä päivänä paljastanut itsensä palvelijainsa palvelijattarien silmien edessä, niin kuin kevytmielinen ihminen paljastaa itsensä!"
Daavid sanoi Miikalille: "Herran edessä, joka on valinnut minut, ohi isäsi ja koko hänen sukunsa, ja asettanut minut Herran kansan, Israelin, ruhtinaaksi – Herran edessä minä karkeloin.