"Isäsi teki ikeemme raskaaksi, mutta huojenna sinä nyt se kova työ, jota isäsi teetti, ja se raskas ies, jonka hän pani niskaamme, niin palvelemme sinua."
Kuningas Rehabeam neuvotteli vanhojen kanssa, jotka olivat palvelleet hänen isäänsä Salomoa, kun tämä vielä eli, ja kysyi: "Kuinka te neuvotte vastaamaan tälle kansalle?"
He vastasivat hänelle ja sanoivat: "Jos tänä päivänä rupeat tämän kansan palvelijaksi ja palvelet heitä, jos kuulet heitä ja puhut heille hyviä sanoja, he ovat palvelijoitasi koko elinaikasi."
Mutta hän hylkäsi tämän neuvon, jonka vanhat hänelle antoivat, ja neuvotteli nuorten miesten kanssa, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan ja jotka palvelivat häntä.
Hän kysyi heiltä: "Kuinka te neuvotte meitä vastaamaan tälle kansalle, joka on puhunut minulle sanoen: 'Huojenna ies, jonka isäsi on pannut niskaamme'?"
Nuoret miehet, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan, vastasivat hänelle sanoen: "Sano näin tälle kansalle, joka on puhunut sinulle sanoen: 'Isäsi teki ikeemme raskaaksi, mutta huojenna sinä sitä meiltä' – puhu heille näin: 'Pikkusormeni on paksumpi kuin isäni lantio.
Jos siis isäni on sälyttänyt selkäänne raskaan ikeen, niin minä teen ikeenne vielä raskaammaksi. Jos isäni on kurittanut teitä raipoilla, minä kuritan teitä piikkiruoskilla.'"
Jerobeam ja kaikki kansa tuli Rehabeamin luo kolmantena päivänä, niin kuin kuningas oli käskenyt sanoen: "Tulkaa takaisin luokseni kolmantena päivänä."
Hän puhui heille nuorten miesten neuvon mukaan sanoen: "Jos isäni on tehnyt ikeenne raskaaksi, minä teen ikeenne vielä raskaammaksi. Jos isäni on kurittanut teitä raipoilla, minä kuritan teitä piikkiruoskilla."
Kuningas ei siis kuullut kansaa. Sillä Herra salli sen niin täyttääkseen sanansa, jonka Herra oli puhunut Jerobeamille, Nebatin pojalle, siilolaisen Ahian kautta.
Kun koko Israel huomasi, ettei kuningas heitä kuullut, kansa vastasi kuninkaalle näin: "Mitä osaa meillä on Daavidiin? Ei meillä ole perintöosaa Iisain poikaan. Teltoillesi, Israel! Valvo nyt huonettasi, Daavid!" Israel meni teltoilleen.
Kun kuningas Rehabeam lähetti matkaan verotöiden valvojan Adoramin, koko Israel kivitti tämän kuoliaaksi. Silloin kuningas Rehabeam nousi nopeasti vaunuihinsa ja pakeni Jerusalemiin.
Kun koko Israel kuuli, että Jerobeam oli tullut takaisin, he lähettivät kutsumaan hänet kansankokoukseen ja tekivät hänet koko Israelin kuninkaaksi. Daavidin sukua ei seurannut kukaan muu kuin yksin Juudan sukukunta.
Kun Rehabeam tuli Jerusalemiin, hän kokosi koko Juudan heimon ja Benjaminin sukukunnan, satakahdeksankymmentä tuhatta sotakuntoista valiomiestä, sotimaan Israelin heimoa vastaan ja palauttamaan kuninkuutta Rehabeamille, Salomon pojalle.
'Näin sanoo Herra: Älkää menkö sotimaan veljiänne, israelilaisia, vastaan. Palatkaa kukin kotiinne, sillä minä olen sallinut tämän tapahtua.'" He kuulivat Herran sanaa, kääntyivät takaisin ja menivät pois Herran sanan mukaan.
Jos tämä kansa menee ja uhraa teurasuhreja Herran temppelissä Jerusalemissa, tämän kansan sydän kääntyy jälleen heidän herransa Rehabeamin, Juudan kuninkaan, puolelle, ja he tappavat minut ja palaavat takaisin Rehabeamin, Juudan kuninkaan, luo."
Mietittyään asiaa kuningas teetti kaksi kultaista vasikkaa ja sanoi heille: "Te olette jo tarpeeksi kauan kulkeneet Jerusalemissa. Katso, Israel, tässä on Jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta."
Jerobeam järjesti juhlan kahdeksannessa kuussa, kuukauden viidentenätoista päivänä, sen juhlan kaltaisen, jota vietetään Juudassa, ja nousi silloin itse alttarille. Niin hän teki Beetelissä ja uhrasi niille vasikoille, jotka hän oli teettänyt. Tekemiään uhrikukkulapappeja hän asetti virkaan Beeteliin.
Hän nousi sille alttarille, jonka oli teettänyt Beeteliin, viidentenätoista päivänä kahdeksatta kuuta, jonka kuukauden hän oli omasta päästään keksinyt. Hän laittoi silloin juhlan israelilaisille ja nousi alttarille polttamaan uhreja.