Niin tultiin ilmoittamaan tästä Joosafatille: "Suuri joukko tuleesinua vastaan meren toiselta puolelta, Aramista, ja katso, he ovat joHasason-Taamarissa"; se on Een-Gedissä.
ja sanoi: "Herra, meidän isiemme Jumala, sinä olet Jumala taivaassa,ja sinä hallitset kaikkia pakanakansain valtakuntia.Sinun kädessäsi onvoima ja väkevyys, eikä kukaan kestä sinun edessäsi.
'Jos meitä kohtaa joku onnettomuus, miekka, rangaistustuomio, ruttotai nälänhätä, niin me astumme tämän temppelin eteen ja sinun eteesi,sillä sinun nimesi on tässä temppelissä; ja me huudamme sinuahädässämme, ja sinä kuulet ja autat'.
Ja katso, siinä ovat nyt ammonilaiset ja mooabilaiset ja Seirinvuoristolaiset, joiden alueen kautta sinä et antanut israelilaistenkulkea, kun he tulivat Egyptin maasta, vaan nämä kääntyivät heistä poiseivätkä tuhonneet heitä.
Meidän Jumalamme, etkö tuomitse heitä? Sillä me emme mahda mitääntätä suurta joukkoa vastaan, joka hyökkää meidän kimppuumme, emmekä itsetiedä mitä tehdä, vaan sinuun meidän silmämme katsovat."
Ja Herran Henki tuli seurakunnan keskellä Jahasieliin, Sakarjanpoikaan, joka oli Benajan poika, joka Jegielin poika, joka Mattanjanpoika, leeviläisen, joka oli Aasafin jälkeläisiä,
ja hän sanoi: "Kuunnelkaa, kaikki te Juudan miehet ja Jerusaleminasukkaat ja sinä kuningas Joosafat. Näin sanoo teille Herra: Älkääpeljätkö älkääkä arkailko tätä suurta joukkoa, sillä sota ei ole teidän,vaan Jumalan.
Mutta silloin ei ole teidän asianne taistella. Astukaa esiin,seisokaa ja katsokaa, kuinka Herra pelastaa teidät, Juuda ja Jerusalem.Älkää peljätkö älkääkä arkailko; menkää huomenna heitä vastaan, ja Herraon oleva teidän kanssanne."
Mutta varhain seuraavana aamuna he menivät Tekoan erämaahan.Jaheidän lähtiessänsä Joosafat astui esiin ja sanoi: "Kuulkaa minua, teJuudan ja Jerusalemin asukkaat. Uskokaa Herraan, Jumalaanne, niin teolette hyvässä turvassa, ja uskokaa hänen profeettojansa, niin temenestytte."
Ja neuvoteltuaan kansan kanssa hän asetti veisaajat veisaamaanHerralle ylistysvirsiä pyhässä kaunistuksessa ja kulkemaan aseväenedellä sanoen: "Kiittäkää Herraa, sillä hänen armonsa pysyyiankaikkisesti".
Ja juuri kun he alottivat riemuhuudon ja ylistysvirren, antoi Herraväijyjiä tulla ammonilaisten, mooabilaisten ja Seirin vuoristolaistenselkään, jotka olivat hyökänneet Juudan kimppuun; ja heidät voitettiin.
Sillä ammonilaiset ja mooabilaiset asettuivat Seirin vuoristolaisiavastaan tuhoamaan ja hävittämään heitä; ja kun he olivat lopettaneetSeirin asukkaat, auttoivat he toisiaan toistensa tuhoamisessa.
Kun Juudan miehet tulivat paikalle, josta voi tähystää erämaahan, jakääntyivät joukkoon päin, niin katso, ruumiita makasi maassa, ei kukaanollut pelastunut.
Niin Joosafat väkineen tuli ryöstämään heiltä saalista, ja helöysivät heidän seastaan paljon sekä tavaraa että ruumiita ja kalliitakaluja. Ja he ottivat itsellensä enemmän kuin saivat kannetuksi; heryöstivät saalista kolme päivää, sillä sitä oli paljon.
Senjälkeen kaikki Juudan ja Jerusalemin miehet, ja Joosafat heidänetunenässään, kääntyivät iloiten paluumatkalle Jerusalemiin, sillä Herraoli antanut heille ilon heidän vihollisistaan.
Niin hallitsi Joosafat Juudaa. Hän oli kolmenkymmenen viiden vuodenvanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissakaksikymmentä viisi vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Asuba, Silhintytär.
Mitä muuta on kerrottavaa Joosafatista, sekä hänen aikaisemmistaettä myöhemmistä vaiheistaan, katso, se on kirjoitettuna Jeehun, Hananinpojan, historiassa, joka on otettu Israelin kuningasten kirjaan.
Mutta Elieser, Doodavahun poika, Maaresasta, ennusti Joosafatiavastaan sanoen: "Koska olet liittoutunut Ahasjan kanssa, on Herrasärkevä sinun työsi". Niin laivat rikkoutuivat eivätkä kyenneet menemäänTarsiiseen.