Sitten Joosafat meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin isiensäviereen Daavidin kaupunkiin. Ja hänen poikansa Jooram tuli kuninkaaksihänen sijaansa.
Ja hänellä oli veljiä: Joosafatin pojat Asarja, Jehiel, Sakarja,Asarjahu, Miikael ja Sefatja. Nämä kaikki olivat Joosafatin, Israelinkuninkaan, poikia.
Ja heidän isänsä oli antanut heille suuria lahjoja, hopeata, kultaaja kalleuksia, sekä varustettuja kaupunkeja Juudassa; mutta kuninkuudenhän oli antanut Jooramille, sillä tämä oli esikoinen.
Mutta hän vaelsi Israelin kuningasten tietä, niinkuin Ahabin suku olitehnyt, sillä hänellä oli puolisona Ahabin tytär; ja niin hän teki sitä,mikä on pahaa Herran silmissä.
Mutta Herra ei tahtonut tuhota Daavidin sukua, koska hän oli tehnytliiton Daavidin kanssa ja koska hän oli luvannut antaa hänelle ja hänenpojillensa lampun ainiaaksi.
Niin Jooram lähti sinne päällikköineen ja kaikkine sotavaunuineen. Jahän nousi yöllä ja voitti edomilaiset, jotka olivat saartaneet hänet, jasotavaunujen päälliköt.
Niin edomilaiset luopuivat Juudan vallanalaisuudesta vapaiksi, ainatähän päivään asti. Siihen aikaan luopui hänen vallanalaisuudestaan myösLibna, koska hän oli hyljännyt Herran, isiensä Jumalan.
Mutta profeetta Elialta tuli hänelle tällainen kirjoitus: "Näinsanoo Herra, sinun isäsi Daavidin Jumala: Koska et ole vaeltanut isäsiJoosafatin teitä etkä Aasan, Juudan kuninkaan, teitä,
vaan olet vaeltanut Israelin kuningasten tietä ja saattanut Juudanja Jerusalemin asukkaat haureuteen, niinkuin Ahabin suku saattoi heidäthaureuteen; ja koska myös olet tappanut veljesi, jotka olivat sinunisäsi perhekuntaa ja paremmat kuin sinä,
ja he menivät Juudaa vastaan, valloittivat sen ja veivät saaliinaankaiken tavaran, mitä oli kuninkaan linnassa, niin myöskin hänen poikansaja vaimonsa, niin ettei hänelle jäänyt muuta poikaa kuin Jooahas, hänennuorin poikansa.
Parin vuoden kuluttua, toisen vuoden lopulla, hänen sisuksensataudin voimasta tunkeutuivat ulos, ja hän kuoli koviin tuskiin. Muttahänen kansansa ei polttanut hänen kunniakseen kuolinsuitsutusta,niinkuin oli poltettu hänen isiensä kunniaksi.
Hän oli kolmenkymmenen kahden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi,ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta. Ja hän meni poiskenenkään kaipaamatta, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin, mutta eikuningasten hautoihin.