samoin Baalatin ja kaikki omistamansa varastokaupungit, vaunukaupungit ja ratsumiesten kaupungit sekä kaiken muun haluamansa, kaiken, mitä hän tahtoi linnoittaa, Jerusalemissa, Libanonilla ja koko maassa, jota hän hallitsi.
Kaiken väen, joka oli jäänyt jäljelle heettiläisistä, amorilaisista, perissiläisistä, hivviläisistä ja jebusilaisista, ne, jotka eivät olleet israelilaisia,
heidän jälkeläisensä, jotka vielä olivat jäljellä siinä maassa ja joita israelilaiset eivät olleet kokonaan tuhonneet, Salomo määräsi pakkotyöläisiksi aina tähän päivään asti.
Israelilaisista Salomo ei kuitenkaan ottanut ketään orjaksi, vaan heitä oli sotilaina sekä hänen vaunusoturiensa ja hänen sotavaunujensa ja ratsumiestensä päällikköinä.
Salomo toi faraon tyttären Daavidin kaupungista palatsiin, jonka hän oli tälle rakentanut. Salomo näet sanoi: ”Älköön vaimoni asuko Daavidin, Israelin kuninkaan, palatsissa, sillä se on pyhä paikka, koska Herran liitonarkku aikoinaan saapui sinne.”
Hän toimitti uhrit sapatteina ja uudenkuun päivinä sekä kolme kertaa vuodessa juhla-aikoina – happamattoman leivän juhlana, viikkojuhlana ja lehtimajanjuhlana – kunakin päivänä sen päivän uhrit, niin kuin Mooses oli käskenyt.
Hän asetti isänsä Daavidin säätämyksen mukaisesti pappien osastot toimittamaan palvelustyötään ja leeviläiset suorittamaan tehtäviään, laulamaan ylistystä ja palvelemaan pappien rinnalla kunakin päivänä sen päivän tehtävissä. Hän asetti myös portinvartijat osastoittain vartioimaan joka portille, niin kuin Jumalan mies Daavid oli käskenyt.
Näin suoritettiin Salomon kaikki työt Herran temppelin perustamispäivään asti ja aina siihen asti, kunnes temppeli valmistui. Niin oli Herran temppeli valmis.
Huuram lähetti palvelijansa tuomaan hänelle laivoja. Nämä palvelijat tunsivat merenkulun ja menivät Salomon palvelijoiden kanssa Oofiriin. Sieltä he hakivat kultaa neljäsataaviisikymmentä talenttia ja toivat sen kuningas Salomolle.