Annoin heille määräyksen, että Jerusalemin portteja ei saanut avata ennen kuin aurinko paistoi lämpimästi. Määräsin myös, että portit oli suljettava ja lukittava, kun aurinko oli vielä ylhäällä, ja että Jerusalemin asukkaista oli asetettava vartijat, jotka vartioisivat kukin oman talonsa kohdalla olevaa osuutta.
Jumala kehotti minua kutsumaan ylimykset, johtomiehet ja kansan koolle sukuluetteloihin merkitsemistä varten. Löysin ensimmäisinä palanneiden sukuluettelot, ja niihin oli kirjoitettu näin:
Nämä ovat ne Juudan maakunnan miehet, jotka Babylonian kuningas Nebukadnessar oli vienyt pakkosiirtolaisuuteen ja jotka palasivat Jerusalemiin ja Juudaan, kukin omaan kaupunkiinsa.
Heitä johtivat Serubbabel, Jesua, Nehemia, Asarja, Raamja, Nahamani, Mordokai, Bilsan, Misperet, Bigvai, Nehum ja Baana. Näiden israelilaisten lukumäärä oli:
Joukossa oli myös pappeja, nimittäin Hobaijan, Kosin ja Barsillain jälkeläiset; Barsillai oli ottanut vaimokseen gileadilaisen Barsillain tyttären, ja häntä nimitettiin vaimonsa suvun mukaan.
(H7:69)Useat sukujen päämiehet antoivat lahjoja rakennustyötä varten. Käskynhaltija antoi rahastoon 1000 kultadrakmaa, 50 vihmontamaljaa, 30 papinpukua ja 500 hopeaminaa.
(H7:72)Papit, leeviläiset, portinvartijat, laulajat ja osa kansaa asettuivat asumaan Jerusalemiin, mutta temppelipalvelijat ja muut israelilaiset menivät omiin kaupunkeihinsa. Kun tuli seitsemäs kuukausi, kaikki israelilaiset olivat jo asettuneet asumaan kaupunkeihinsa.