|
| 1 |
|
| ”Sieluni on kyllästynyt elämään. Minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa. |
|
| 2 |
|
| Minä sanon Jumalalle: Älä tuomitse minua syylliseksi! Ilmoita minulle, miksi käyt oikeutta minua vastaan. |
|
| 3 |
|
| Onko mielestäsi oikein, että teet vääryyttä, että hylkäät sen, jonka kätesi ovat tehneet, mutta ilmestyt avuksi jumalattomien hankkeisiin? |
|
| 4 |
|
| Onko sinulla ihmisen silmät, näetkö niin kuin ihminen näkee? |
|
| 5 |
|
| Ovatko sinun päiväsi kuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi kuin miehen vuodet, |
|
| 6 |
|
| kun etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntejäni? |
|
| 7 |
|
| Sinun tiedossasi on, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka pelastaa sinun käsistäsi.” |
|
| 8 |
|
| ”Sinun kätesi ovat minut muovanneet ja valmistaneet. Nyt sinä kuitenkin tuhoat minut. |
|
| 9 |
|
| Muista, että olet muovannut minua kuin savea, ja nyt sinä muutat minut tomuksi jälleen. |
|
| 10 |
|
| Etkö sinä valuttanut minua kuin maitoa ja juoksuttanut kuin juustoa? |
|
| 11 |
|
| Sinä puit minut nahkaan ja lihaan, kudoit minut kokoon luista ja jänteistä. |
|
| 12 |
|
| Elämän ja armon sinä minulle soit. Sinun huolenpitosi on varjellut henkeni. |
|
| 13 |
|
| Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän, minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi: |
|
| 14 |
|
| jos syntiä tein, sinä vartioit minua, syyllisyydestäni et minua puhdistanut. |
|
| 15 |
|
| Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en silti voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen. |
|
| 16 |
|
| Jos pääni nousee, sinä metsästät minua kuin leijona ja näytät ihmetekojasi minua vastaan. |
|
| 17 |
|
| Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan. Vihasi minua kohtaan kasvaa, ja sinä lähetät yhä uusia joukkoja minun kimppuuni.” |
|
| 18 |
|
| ”Miksi toit minut ulos äitini kohdusta? Olisinpa menehtynyt, ennen kuin yksikään silmä minua näki! |
|
| 19 |
|
| Olisin niin kuin minua ei olisi ollutkaan, minut olisi kannettu kohdusta hautaan. |
|
| 20 |
|
| Eikö elämäni päiviä ole vähän ja nekin lopuillaan? Jättäköön hän minut rauhaan, että saisin edes hiukan iloita |
|
| 21 |
|
| ennen kuin lähden, ikinä palaamatta, pimeyden ja kuoleman varjon maahan, |
|
| 22 |
|
| pimeyden maahan, synkkään maahan, kuoleman varjon maahan, jossa vallitsee sekasorto ja jossa valkeuskin on pimeyttä.” |
|
|
|
|