|
| 1 |
|
| Teemanilainen Elifas vastasi ja sanoi: |
|
| 2 |
|
| ”Vastaako viisas tuulesta temmatulla tiedolla, täyttääkö hän sisimpänsä itätuulella? |
|
| 3 |
|
| Puolustautuuko hän puheella, josta ei ole hyötyä, ja sanoilla, jotka eivät auta? |
|
| 4 |
|
| Sinähän teet tyhjäksi jumalanpelonkin ja häiritset hiljentymistä Jumalan edessä. |
|
| 5 |
|
| Pahuutesi neuvoo suutasi, sinä valitset viekkaitten kielen. |
|
| 6 |
|
| Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, en minä. Omat huulesi todistavat sinua vastaan. |
|
| 7 |
|
| Synnyitkö sinä ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennen kukkuloita? |
|
| 8 |
|
| Oletko ollut kuulemassa Jumalan neuvonpitoa ja sieltä siepannut viisauden itsellesi? |
|
| 9 |
|
| Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota mekin emme tuntisi? |
|
| 10 |
|
| Onhan meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, iältään isääsikin vanhempi. |
|
| 11 |
|
| Väheksytkö Jumalan lohdutuksia, sanaa, jonka hän puhui sinulle lempeästi? |
|
| 12 |
|
| Miksi annat sydämesi kiihtyä, miksi silmäsi pyörivät? |
|
| 13 |
|
| Sinähän käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät sanoja suustasi! |
|
| 14 |
|
| Kuinka ihminen voisi olla puhdas, kuinka naisesta syntynyt vanhurskas! |
|
| 15 |
|
| Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole hänen silmissään puhtaat, |
|
| 16 |
|
| saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä kuin vettä.” |
|
| 17 |
|
| ”Kuuntele minua, minä ilmoitan sinulle, minä kerron, mitä olen nähnyt. |
|
| 18 |
|
| Näin viisaat ilmoittavat eivätkä salaa, mitä ovat isiltään oppineet, |
|
| 19 |
|
| niiltä, joille yksin maa oli annettu ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut: |
|
| 20 |
|
| ’Jumalaton elää pelossa koko elämänsä ajan, ne harvat vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty. |
|
| 21 |
|
| Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissaan, keskellä rauhaakin hävittäjä käy hänen kimppuunsa. |
|
| 22 |
|
| Hän ei usko pääsevänsä pimeydestä, hänet on miekalle määrätty. |
|
| 23 |
|
| Hän harhailee etsien leipää: missä sitä on? Hän ymmärtää, että hänelle on valmiina pimeyden päivä. |
|
| 24 |
|
| Hätä ja ahdinko kauhistuttavat häntä, ne ryntäävät hänen kimppuunsa kuin kuningas, joka on valmiina hyökkäykseen, |
|
| 25 |
|
| koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan, uhitteli Kaikkivaltiaalle |
|
| 26 |
|
| ja ryntäsi häntä vastaan niska köyryssä, paksujen kilvenkupujensa suojassa. |
|
| 27 |
|
| Vaikka hän peitti kasvonsa ihrallaan ja kasvatti lanteensa lihaviksi, |
|
| 28 |
|
| asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua, jotka oli määrätty jäämään raunioiksi, |
|
| 29 |
|
| ei hän rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyvää. Hänen tähkänsä eivät taivu maata kohden. |
|
| 30 |
|
| Ei hän pääse pimeydestä, liekki korventaa hänen versonsa, Herran suun henkäyksestä hän häviää. |
|
| 31 |
|
| Älköön hän luottako tyhjään – hän tulee pettymään. Hänen voittonsa häipyy tyhjiin. |
|
| 32 |
|
| Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi. |
|
| 33 |
|
| Hän on kuin viiniköynnös, joka pudottaa raakileensa, kuin öljypuu, joka varistaa kukkansa. |
|
| 34 |
|
| Jumalattoman joukko on hedelmätön, tuli kuluttaa lahjustenottajan teltat. |
|
| 35 |
|
| He kantavat sisällään tuhoa ja synnyttävät turmiota, heidän kohtunsa valmistaa petosta.’” |
|
|
|
|