|
| 1 |
|
| Hopealla on lähteensä, kullalla huuhdontapaikkansa. |
|
| 2 |
|
| Rauta otetaan maan kamarasta, kupari sulatetaan esiin kivestä. |
|
| 3 |
|
| Ihminen lannistaa pimeyden, hän tutkii kaiken pohjia myöten, tutkii kallion pimeät uumenet. |
|
| 4 |
|
| Kaukana asutuilta seuduilta hän louhii kaivoskuilun. Missä ei ihmisaskel kulje, siellä miehet ahkeroivat köyden varassa riippuen. |
|
| 5 |
|
| Maasta kasvaa leipä, maan uumenissa myllertää voima kuin tuli. |
|
| 6 |
|
| Kallioissa on lasuurikiveä, maan hiekassa kultaa. |
|
| 7 |
|
| On tie, jota ei korppikotka näe eikä haarahaukan silmä erota. |
|
| 8 |
|
| Sitä eivät astele vuorten pedot eivätkä leijonat kulje sitä pitkin. |
|
| 9 |
|
| Ihminen käy käsiksi kovaan kallioon ja kääntää nurin vuoret, perustuksia myöten, |
|
| 10 |
|
| hän louhii tunneleita kallioon, ja niin tulevat maan aarteet ihmissilmien iloksi. |
|
| 11 |
|
| Virtojen lähteetkin ihminen patoaa, tuo päivänvaloon sen, mitä ei silmä ole nähnyt. |
|
| 12 |
|
| Mutta viisaus -- missä se on? Missä asuu ymmärrys? |
|
| 13 |
|
| Ihminen ei löydä tietä sen luokse, tästä maailmasta sitä ei voi löytää. |
|
| 14 |
|
| Syvyydet sanovat: "Ei viisaus ole täällä", ja meri sanoo: "Ei liioin täällä minun luonani." |
|
| 15 |
|
| Puhtaalla kullallakaan sitä ei voi ostaa, hopeaa ei punnita sen hinnaksi. |
|
| 16 |
|
| Sitä ei voi ostaa Ofirin kullalla, ei kalliilla onykskivillä eikä safiireilla, |
|
| 17 |
|
| ei kulta, ei kirkkain lasi vedä sille vertaa, kalleimpiinkaan kultamaljoihin sitä ei voi vaihtaa. |
|
| 18 |
|
| Koralleista tai kristalleista on turha puhuakaan. Pussillinen viisautta on enemmän kuin kaikki helmet. |
|
| 19 |
|
| Nubian topaasit eivät vedä viisaudelle vertaa, puhtain kulta ei riitä sen maksuksi. |
|
| 20 |
|
| Mistä viisaus on lähtöisin? Missä asuu ymmärrys? |
|
| 21 |
|
| Se on kätkössä, kukaan ei voi sitä nähdä, se on piilossa taivaan linnuiltakin. |
|
| 22 |
|
| Kuolema sanoo, tuonela sanoo: "Vain huhu siitä on kulkenut korviimme." |
|
| 23 |
|
| Jumala yksin tuntee tien viisauden luo. Hän yksin tietää, missä se asuu. |
|
| 24 |
|
| Hän näkee maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mikä on taivaan alla. |
|
| 25 |
|
| Kun hän antoi tuulelle voiman, kun hän osoitti vesille rajat, |
|
| 26 |
|
| kun hän sääti määräajat sateelle ja avasi ukkosen jylinälle tien, |
|
| 27 |
|
| silloin hän näki viisauden, punnitsi sen, otti sen palvelukseensa, piti sen kanssa neuvoa. |
|
| 28 |
|
| Ihmiselle hän sanoi: "Viisautta on Herran pelko, ymmärrystä se, että karttaa pahaa." |
|
|
|
|