|
| 1 |
|
| Job vastasi ja sanoi: |
|
| 2 |
|
| Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä. |
|
| 3 |
|
| Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen. |
|
| 4 |
|
| Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut? |
|
| 5 |
|
| Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa. |
|
| 6 |
|
| Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat. |
|
| 7 |
|
| Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet. |
|
| 8 |
|
| Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä. |
|
| 9 |
|
| Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin. |
|
| 10 |
|
| Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä. |
|
| 11 |
|
| Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän. |
|
| 12 |
|
| Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet? |
|
| 13 |
|
| Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat. |
|
| 14 |
|
| Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan? |
|
| 15 |
|
| Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla. |
|
| 16 |
|
| Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni; |
|
| 17 |
|
| Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä. |
|
| 18 |
|
| Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella. |
|
| 19 |
|
| Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani? |
|
| 20 |
|
| Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi. |
|
| 21 |
|
| Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni. |
|
| 22 |
|
| Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman. |
|
| 23 |
|
| Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta. |
|
| 24 |
|
| Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on? |
|
| 25 |
|
| Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet. |
|
| 26 |
|
| Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle. |
|
| 27 |
|
| Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni: |
|
| 28 |
|
| Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna. |
|
| 29 |
|
| Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan? |
|
| 30 |
|
| Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla, |
|
| 31 |
|
| Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi. |
|
| 32 |
|
| Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen. |
|
| 33 |
|
| Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme. |
|
| 34 |
|
| Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua; |
|
| 35 |
|
| Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä. |
|
|
|
|