|
| 1 |
|
| Job vastasi: |
|
| 2 |
|
| ”Totta kai minä tiedän, että asia on niin. Kuinka ihminen voisi olla oikeassa Jumalaa vastaan! |
|
| 3 |
|
| Jos ihminen tahtoisi käydä oikeutta hänen kanssaan, hän ei pystyisi vastaamaan hänelle edes yhteen kysymykseen tuhannesta. |
|
| 4 |
|
| Hänen sydämessään on viisaus, hän on väkevä voimassaan. Kuka on niskoitellut häntä vastaan saamatta rangaistusta? |
|
| 5 |
|
| Hän siirtää vuoret niiden aavistamatta, vihassaan hän kääntää ne nurin. |
|
| 6 |
|
| Hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen pylväät vapisevat. |
|
| 7 |
|
| Hän kieltää aurinkoa nousemasta, hän lukitsee tähdet sinetillään. |
|
| 8 |
|
| Yksinään hän levittää taivaat ja tallaa meren kukkuloita. |
|
| 9 |
|
| Hän teki Leijonan tähdistön ja Kalevanmiekan, Seulaset ja etelän tähtitarhat. |
|
| 10 |
|
| Hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää. |
|
| 11 |
|
| Katso, hän kulkee ohitseni, enkä minä häntä näe, hän kiitää ohi, enkä minä häntä huomaa. |
|
| 12 |
|
| Jos hän tempaa käsiinsä, kuka voi häntä estää? Kuka voi sanoa hänelle: ’Mitä sinä teet?’” |
|
| 13 |
|
| ”Jumala ei lakkaa vihastaan, hänen alleen vaipuvat Rahabin auttajat. |
|
| 14 |
|
| Kuinka sitten minä voisin vastata hänelle, valita sanani hänen edessään? |
|
| 15 |
|
| Vaikka olisin oikeassa, en kykenisi vastaamaan. Minun täytyisi anoa armoa tuomariltani. |
|
| 16 |
|
| Jos minä huutaisin, ja hän vastaisi minulle, en usko, että hän kuuntelisi valitustani, |
|
| 17 |
|
| hän, joka murjoo minua myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua ilman syytä. |
|
| 18 |
|
| Hän ei anna minun edes vetää henkeäni vaan täyttää minut katkeralla tuskalla. |
|
| 19 |
|
| Jos kysytään vahvaa voimaa, hän sanoo: ’Tässä olen!’ Jos oikeutta: ’Kuka haastaa minut?’ |
|
| 20 |
|
| Vaikka olisin oikeassa, oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi. Vaikka olisin syytön, hän kuitenkin julistaisi minut väärintekijäksi. |
|
| 21 |
|
| Syytön minä olen. En välitä hengestäni, inhoan elämääni. |
|
| 22 |
|
| Yhdentekevää kaikki! Siksi sanon: hän tekee lopun niin syyttömästä kuin syyllisestäkin. |
|
| 23 |
|
| Jos ruoska surmaa äkisti, hän pilkkaa viattomien epätoivoa. |
|
| 24 |
|
| Maa on jätetty jumalattomien valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot – ellei hän, kuka sitten?” |
|
| 25 |
|
| ”Minun päiväni rientävät juoksijaa nopeammin, pakenevat onnea näkemättä, |
|
| 26 |
|
| ne kiitävät kuin ruokoveneet, kuin kotka, joka iskee saaliiseen. |
|
| 27 |
|
| Jos ajattelen: ’Tahdon unohtaa valitukseni, luopua kasvojeni synkkyydestä ja muuttua iloiseksi’, |
|
| 28 |
|
| niin minä kauhistun kaikkia tuskiani. Tiedän, ettet julista minua viattomaksi. |
|
| 29 |
|
| Minä olen syyllinen. Miksi turhaan vaivaan itseäni? |
|
| 30 |
|
| Jos peseytyisin lumessa ja puhdistaisin käteni lipeällä, |
|
| 31 |
|
| sinä upottaisit minut liejuiseen kuoppaan, niin että omat vaatteenikin inhoaisivat minua. |
|
| 32 |
|
| Eihän hän ole ihminen niin kuin minä, niin että voisin vastata hänelle ja kävisimme oikeutta keskenämme. |
|
| 33 |
|
| Ei meillä ole riidan ratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle |
|
| 34 |
|
| ja ottaisi hänen vitsansa pois päältäni, niin ettei hänen kauhunsa säikyttäisi minua. |
|
| 35 |
|
| Silloin minä puhuisin enkä pelkäisi häntä. Mutta niin ei ole. Minä olen yksin.” |
|
|
|
|