|
| 1 |
|
| Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat. |
|
| 2 |
|
| Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet. |
|
| 3 |
|
| Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän. |
|
| 4 |
|
| Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana. |
|
| 5 |
|
| Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä. |
|
| 6 |
|
| Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä. |
|
| 7 |
|
| Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa. |
|
| 8 |
|
| Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi. |
|
| 9 |
|
| Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata. |
|
| 10 |
|
| Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet, |
|
| 11 |
|
| Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän? |
|
| 12 |
|
| Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat. |
|
| 13 |
|
| Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni? |
|
| 14 |
|
| Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä? |
|
| 15 |
|
| Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat. |
|
| 16 |
|
| Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas, |
|
| 17 |
|
| Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa. |
|
| 18 |
|
| Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan. |
|
| 19 |
|
| Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun. |
|
| 20 |
|
| Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi. |
|
| 21 |
|
| Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani, |
|
| 22 |
|
| Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs. |
|
| 23 |
|
| Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni. |
|
| 24 |
|
| Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla. |
|
| 25 |
|
| Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi. |
|
| 26 |
|
| Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani. |
|
| 27 |
|
| Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät. |
|
| 28 |
|
| Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs. |
|
|
|
|