|
| 1 |
|
| Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi ymmärrykselleni. |
|
| 2 |
|
| Säilytä harkintakyky, huulillasi säilyköön tieto. |
|
| 3 |
|
| Hunajaa valuvat vieraan naisen huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi. |
|
| 4 |
|
| Lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka. |
|
| 5 |
|
| Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa. |
|
| 6 |
|
| Ei hän käy tasaista elämän polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan. |
|
| 7 |
|
| Ja nyt, lapset, kuulkaa minua, älkää poiketko sanoistani. |
|
| 8 |
|
| Pysy kaukana tuollaisesta, älä lähesty hänen talonsa ovea, |
|
| 9 |
|
| ettet antaisi voimaasi muille, vuosiasi armottomalle, |
|
| 10 |
|
| ettei sinun voimasi hedelmä ravitsisi vieraita, eikä vaivannäkösi tulos joutuisi toisen taloon |
|
| 11 |
|
| ja ettet joutuisi lopulta voihkimaan ruumiisi ja lihasi riutuessa |
|
| 12 |
|
| ja sanomaan: ”Miksi minä vihasin kuritusta ja sydämeni halveksi nuhdetta? |
|
| 13 |
|
| Miksi en kuullut neuvojieni ääntä, kallistanut korvaani opettajieni puoleen? |
|
| 14 |
|
| Olin joutua peräti turmioon seurakunnan ja kansan keskellä.” |
|
| 15 |
|
| Juo vettä omasta kaivostasi, sitä, mikä omasta lähteestäsi juoksee. |
|
| 16 |
|
| Virtaisivatko lähteesi kadulle, vesipurosi toreille? |
|
| 17 |
|
| Olkoot ne yksin sinun omasi, älkööt vieraiden sinun kanssasi. |
|
| 18 |
|
| Olkoon sinun lähteesi siunattu, iloitse nuoruutesi vaimosta. |
|
| 19 |
|
| Armas peura, suloinen vuorikauris! Hänen rintansa sinua aina juovuttakoot, hurmaannu alati hänen rakkauteensa. |
|
| 20 |
|
| Miksi, poikani, eksyisit toisen vaimoon ja syleilisit vieraan naisen povea? |
|
| 21 |
|
| Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, hän tarkkaa kaikkia tämän polkuja. |
|
| 22 |
|
| Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, hän takertuu oman syntinsä pauloihin. |
|
| 23 |
|
| Kurittomuuteensa hän kuolee ja joutuu harhaan suuressa hulluudessaan. |
|
|
|
|