|
| 1 |
|
| Poikani, jos olet lähimmäistäsi taannut ja lyönyt kättä vieraalle; |
|
| 2 |
|
| jos olet kietoutunut oman suusi sanoihin, joutunut suusi sanoista kiinni, |
|
| 3 |
|
| niin tee toki, poikani, pelastuaksesi tämä, koska olet joutunut lähimmäisesi kouriin: Mene, heittäydy maahan ja ahdista lähimmäistäsi. |
|
| 4 |
|
| Älä suo silmillesi unta äläkä silmäluomillesi lepoa. |
|
| 5 |
|
| Pelastaudu käsistä kuin gaselli, kuin lintu pyydystäjän käsistä. |
|
| 6 |
|
| Mene, laiska, muurahaisen luo, katso sen menoa ja viisastu. |
|
| 7 |
|
| Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päämiestä eikä hallitsijaa, |
|
| 8 |
|
| se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana. |
|
| 9 |
|
| Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloin nouset unestasi? |
|
| 10 |
|
| Nuku vielä vähän aikaa, torku vähän aikaa, makaa vähän aikaa ristissä käsin, |
|
| 11 |
|
| niin köyhyys käy päällesi kuin kulkuri ja puute kuin aseistettu mies. |
|
| 12 |
|
| Petollinen ihminen, epärehellinen mies on se, joka kulkee suu täynnä vilppiä, |
|
| 13 |
|
| iskee silmää, antaa merkkiä jaloillaan ja viittoaa sormillaan, |
|
| 14 |
|
| jolla on kavaluus sydämessä, aikoo pahaa joka aika ja rakentaa riitoja. |
|
| 15 |
|
| Sen tähden hänen turmionsa tulee yhtäkkiä, tuokiossa hänet rusennetaan, eikä apua ole. |
|
| 16 |
|
| Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu: |
|
| 17 |
|
| ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta, |
|
| 18 |
|
| sydäntä, joka miettii jumalattomia juonia, jalkoja, jotka kiiruhtavat juosten pahaan, |
|
| 19 |
|
| väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljien kesken. |
|
| 20 |
|
| Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta. |
|
| 21 |
|
| Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille. |
|
| 22 |
|
| Kulkiessasi ne sinua taluttakoot, maatessasi sinua vartioikoot ja herätessäsi sinua puhutelkoot. |
|
| 23 |
|
| Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja nuhteleva kuri on elämän tie, |
|
| 24 |
|
| että varjeltuisit pahasta naisesta, vieraan vaimon liukkaasta kielestä. |
|
| 25 |
|
| Älköön sydämesi himoitko hänen kauneuttaan, älköönkä hän sinua katseillaan vangitko. |
|
| 26 |
|
| Sillä porttonaisen tähden menee leipäkakkukin, mutta aviovaimo pyydystää kalliin sielun. |
|
| 27 |
|
| Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan puvun häneltä palamatta? |
|
| 28 |
|
| Voiko kukaan kävellä hiilloksella jalkojen häneltä kärventymättä? |
|
| 29 |
|
| Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo. Kukaan ei jää rankaisematta, joka häneen koskee. |
|
| 30 |
|
| Eikö halveksita varasta, vaikka hän olisi nälissään varastanut hengenpitimikseen? |
|
| 31 |
|
| Onhan hänen, jos tavataan, seitsenkertaisesti se korvattava ja annettava kaikki talonsa varat. |
|
| 32 |
|
| Joka tekee huorin naisen kanssa, on mieletön, ja se, joka niin tekee, kadottaa sielunsa. |
|
| 33 |
|
| Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois. |
|
| 34 |
|
| Sillä mustasukkaisuus nostaa miehen vihan, ja hän on säälimätön koston päivänä. |
|
| 35 |
|
| Ei hän huoli mistään lunastusmaksusta, eikä suostu, vaikka kuinka lahjustasi lisäät. |
|
|
|
|