Voi syntistä sukua, kansaa, jota syyllisyys raskaana painaa! Voi pahantekijöiden siementä, kelvottomia lapsia! He ovat hylänneet Herran, pitäneet Israelin Pyhää pilkkanaan, he ovat kääntyneet pois.
Jalkateristä päähän asti ei ole tervettä paikkaa, ainoastaan ruhjeita ja kuhmuja ja vereksiä haavoja, joita ei ole puhtaaksi puristettu, ei sidottu eikä öljyllä pehmitetty.
Teidän maanne on autiona, kaupunkinne ovat tulella poltetut. Muukalaiset syövät teidän maatanne teidän silmienne edessä. Se on autiona kuin ainakin muukalaisten hävittämä.
Mitä merkitsevät minulle teidän runsaat teurasuhrinne? sanoo Herra. Minä olen saanut kyllikseni polttouhripässeistä ja syöttöeläinten rasvasta. Ei minua miellytä mullikoiden, karitsoiden eikä pukkien veri.
Älkää enää tuoko minulle turhaa ruokauhria, uhrisavu iljettää minua. En voi enää sietää uuttakuuta, en sapattia enkä kokouksen kuuluttamista, vääryyttä ja juhlakokousta.
Tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat lumivalkeiksi. Vaikka ne ovat purppuranväriset, ne tulevat villanvalkoisiksi.
Päämiehesi ovat kapinoitsijoita ja varkaiden tovereita, kaikki he rakastavat lahjuksia ja tavoittelevat lahjoja. He eivät hanki orvolle oikeutta, lesken asia ei pääse heidän eteensä.
Minä palautan sinun tuomarisi entiselleen ja neuvonantajasi sellaisiksi kuin he alkuaan olivat. Sen jälkeen sinua kutsutaan vanhurskauden linnaksi ja uskolliseksi kaupungiksi.