vääntääkseen vääräksi vähäosaisten asian ja riistääkseen kansani kurjilta oikeuden, niin että lesket joutuvat heidän saaliikseen ja orvot heidän ryöstettävikseen.
Ei auta kuin vaipua vangittujen joukkoon tai kaatua surmattujen sekaan. Kaikesta tästä huolimatta hänen vihansa ei ole asettunut, ja vielä on hänen kätensä ojennettuna.
Minä lähetän hänet jumalattoman kansakunnan kimppuun, käsken hänet kansaa vastaan, johon olen vihastunut, saalistamaan ja ryöstämään, tallaamaan sitä kuin katujen lokaa.
Mutta kun minä, Herra, olen päättänyt kaiken työni Siionin vuorella ja Jerusalemissa, minä vaadin Assurin kuninkaan tilille hänen sydämensä ylpeyden hedelmistä ja kopeitten silmiensä korskeudesta.
Sillä hän sanoo: ”Oman käteni voimalla ja omalla viisaudellani minä sen tein, sillä minulla on ymmärrystä. Minä siirsin kansojen rajat, ryöstin niiden aarteet ja puskin kuin härkä kumoon valtaistuimella istujat.
Minun käteni tavoitti kansojen rikkaudet kuin linnunpesän. Niin kuin hylätyt munat kootaan, niin olen koonnut kaikki maat. Ei ollut ketään, joka olisi siipeä räpäyttänyt tai nokkaa avannut ja piipittänyt.”
Mahtaileeko kirves hakkaajaa vastaan, tai isotteleeko saha sahaajaa vastaan? Ikään kuin vitsa heiluttaisi kohottajaansa ja sauva nostaisi ilmaan hänet, joka ei ole puuta!
Sinä päivänä ei Israelin jäännös eikä Jaakobin heimon pelastunut joukko enää turvaudu lyöjäänsä, vaan totuudessa se turvautuu Herraan, Israelin Pyhään.
Sillä vaikka sinun kansaasi, Israel, olisi kuin meren hiekkaa, siitä palaa ainoastaan jäännös. Hävityksestä on tehty päätös, joka on tulvillaan vanhurskautta, ja se toteutuu.
Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra Sebaot: ”Kansani, joka asut Siionissa, älä pelkää Assuria, vaikka hän lyö sinua vitsallaan ja kohottaa sauvansa sinua vastaan Egyptin tavoin.
Herra Sebaot heiluttaa ruoskaa häntä vastaan niin kuin silloin, kun Midian lyötiin Oorebin kalliolla. Hänen sauvansa on ojennettuna meren yli, ja hän kohottaa sen niin kuin hän kohotti sen Egyptiä vastaan.