Silloin jokainen heistä on turvana tuulelta ja suojana rankkasateelta. He ovat kuin vesipurot kuivassa maassa, kuin kallionjärkäleen varjo nääntyvässä maassa.
Sillä houkka puhuu houkan tavoin, ja hänen sydämensä keksii pahaa. Hän harjoittaa jumalattomuutta ja puhuu eksyttävästi Herrasta, jättää tyhjäksi nälkäisen sielun ja janoisen vaille juomaa.
Sillä palatsi on hylätty, kohiseva kaupunki on autiona, Oofel ja vartiotorni ovat jääneet luoliksi ikuisiksi ajoiksi, villiaasien iloksi ja laumojen laitumeksi.
Näin on oleva siihen saakka kunnes päällemme vuodatetaan Henki korkeudesta. Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi ja hedelmätarha on metsän veroinen.