Kukaan ei saarnaa vanhurskaasti eikä tuomitse rehellisesti. He turvautuvat tyhjään ja puhuvat vilppiä, kantavat sisällään tuhoa ja synnyttävät turmion.
Heidän verkkonsa eivät kelpaa vaatteeksi, heidän tekemäänsä ei voi verhoutua. Heidän työnsä ovat vääryyden töitä, ja heidän käsissään on väkivallan tekoja.
Heidän jalkansa juoksevat pahuuteen ja kiiruhtavat vuodattamaan viatonta verta. Heidän ajatuksensa ovat vääryyden ajatuksia, tuho ja turmio on heidän teillään.
Haparoimme seiniä pitkin kuin sokeat, haparoimme kuin silmiä vailla olevat. Kompastelemme sydänpäivällä kuin hämärässä, olemme terveiden keskellä kuin kuolleet.
olemme luopuneet Herrasta ja kieltäneet hänet, vetäytyneet pois Jumalaamme seuraamasta, puhuneet sortoa ja kapinaa, kantaneet sitä sisällämme ja purkaneet sisimmästämme valheen sanoja.
Hän näki, ettei ollut yhtään miestä, ja hän ihmetteli, ettei kukaan astunut väliin. Silloin hänen oma käsivartensa auttoi häntä, ja hänen vanhurskautensa tuki häntä.
Hän puki ylleen vanhurskauden kuin rintahaarniskan ja pani pelastuksen kypärän päähänsä. Hän puki koston vaatteet puvukseen ja verhoutui kiivauteen kuin viittaan.
Silloin he pelkäävät päivän laskun mailla Herran nimeä ja päivän koittamilla hänen kunniaansa. Sillä se tulee kuin padottu virta, jota Herran Henki ajaa eteenpäin.
Mutta minä teen tämän liittoni heidän kanssaan, sanoo Herra: minun Henkeni, joka on päälläsi, ja sanani, jonka panen suuhusi, eivät väisty suustasi, eivät lastesi suusta eivätkä lastesi lasten suusta, sanoo Herra, nyt ja iankaikkisesti.