Kuka tuolla tulee Edomista, tulipunaisissa vaatteissa Bosrasta, tuo puvultaan komea, joka uljaana astelee suuressa voimassaan? "Minä, joka puhun vanhurskautta, joka olen voimallinen auttamaan."
"Kuurnan poljin, yksinäni, kansakunnista ketään ei ollut kanssani. Poljin heidät vihassani, tallasin heidät kiivaudessani, ja niin roiskui heidän vertaan vaatteilleni, ja tahrin koko pukuni.
Herran armotöitä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt, suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan, mitä hän on heille osoittanut laupeudessaan ja suuressa armossaan.
Kaikissa heidän ahdistuksissaan hänelläkin oli ahdistus, mutta hänen kasvojensa Enkeli vapahti heidät. Rakkaudessaan ja säälissään hän lunasti heidät, nosti heitä ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä.
Hänen kansansa muisti entisiä päiviä, muisti Moosesta: Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä, heidät sekä hänen laumansa paimenen? Missä on hän, joka pani tämän sydämeen Pyhän Henkensä,
Katsele taivaasta, katso pyhyytesi ja kirkkautesi asunnosta. Missä ovat kiivautesi ja voimalliset tekosi? Sydämesi sääli ja armahtavaisuutesi ovat sulkeutuneet minulta.
Minkä tähden olet sallinut meidän eksyä pois teiltäsi, Herra, ja olet antanut sydämemme paatua, niin ettemme sinua pelkää? Palaa takaisin palvelijoidesi tähden, perintöosasi sukukuntien tähden.