Juudan kuninkaan Sidkian yhdeksäntenä hallitusvuotena, kymmenennessä kuussa, oli Nebukadressar, Baabelin kuningas, kaikkine sotajoukkoineen hyökännyt Jerusalemin kimppuun ja saartanut sen,
– Niin kaikki Baabelin kuninkaan ruhtinaat tulivat ja asettuivat Keskiporttiin: Neergal-Sareser, Samgar-Nebo, Sarsekim, ylimmäinen hoviherra, Neergal-Sareser, ylimmäinen tietäjä, ja kaikki muut Baabelin kuninkaan ruhtinaat.
Kun Sidkia, Juudan kuningas, ja kaikki sotilaat näkivät heidät, he pakenivat ja lähtivät yöllä kaupungista kuninkaan puutarhaa kohti molempien muurien välisestä portista, ja hän lähti Aromaahan päin.
Mutta kaldealaisten sotajoukko ajoi heitä takaa, ja he saavuttivat Sidkian Jerikon aroilla. Niin he ottivat hänet kiinni ja veivät hänet Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, eteen Riblaan, joka on Hamatin maassa, ja tämä julisti hänelle tuomiot.
Loput kansasta, jotka olivat jäljellä kaupungissa, sekä ne, jotka olivat menneet hänen puolelleen – loput kansasta, jotka olivat jäljellä – vei Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, karkotukseen Baabeliin.
Mutta köyhimmät kansasta, joilla ei ollut mitään, Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, jätti Juudan maahan ja antoi heille sinä päivänä viinitarhoja ja peltoja.
Silloin lähettivät Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, Nebusasban, ylimmäinen hoviherra, Neergar-Sareser, ylimmäinen tietäjä, ja kaikki muut Baabelin kuninkaan päälliköt
– nämä lähettivät noutamaan Jeremian vankilan pihasta ja antoivat hänet Gedaljalle, Saafanin pojan Ahikamin pojalle, että tämä veisi hänet kotiin, ja niin hän jäi kansan keskuuteen.
"Mene ja sano kuusilaiselle Ebed-Melekille näin: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä toteutan sanani tälle kaupungille onnettomuudeksi enkä onneksi. Tämä tapahtuu sinun edessäsi sinä päivänä.