|
| 1 |
|
| Minä olen mies, joka on nähnyt kurjuutta Herran vihan vitsan alla. |
|
| 2 |
|
| Hän johdatti ja kuljetti minut pimeyteen eikä valkeuteen. |
|
| 3 |
|
| Hän on kääntänyt kätensä minua vastaan kaiken päivää yhä uudelleen. |
|
| 4 |
|
| Hän riudutti lihani ja nahkani ja murskasi luuni. |
|
| 5 |
|
| Hän rakensi varustuksia minua vastaan ja piiritti minut myrkyllä ja vaivalla. |
|
| 6 |
|
| Hän pani minut asumaan pimeyteen niin kuin aikoja sitten kuolleet. |
|
| 7 |
|
| Hän sulki minut muurin sisään, enkä pääse ulos, hän pani minut raskaisiin vaskikahleisiin. |
|
| 8 |
|
| Vaikka minä huudan ja valitan, hän sulkee korvansa rukoukseltani. |
|
| 9 |
|
| Hän sulki tieni hakatuilla kivillä, teki polkuni mutkaisiksi. |
|
| 10 |
|
| Hän on minulle kuin vaaniva karhu, kuin piilossa väijyvä leijona. |
|
| 11 |
|
| Hän johdatti minut harhaan tieltäni, repi minut kappaleiksi, hän tyrmistytti minut. |
|
| 12 |
|
| Hän jännitti jousensa ja asetti minut nuoltensa maalitauluksi. |
|
| 13 |
|
| Hän ampui munuaisiini nuolensa, nuo viinensä lapset. |
|
| 14 |
|
| Minusta tuli koko kansani naurunaihe, sen ainainen pilkkalaulu. |
|
| 15 |
|
| Hän ravitsi minua katkerilla yrteillä, virvoitti koiruoholla. |
|
| 16 |
|
| Hän pani hampaani jauhamaan soraa, painoi minut tuhkaan. |
|
| 17 |
|
| Minun sieluni on hylätty ja rauhaton, olen unohtanut onnellisen elämän. |
|
| 18 |
|
| Minä sanoin: Mennyt on minun kunniani ja kaikki, mitä odotin Herralta. |
|
| 19 |
|
| Muista kurjuuttani ja kodittomuuttani, se on kuin koiruohoa ja myrkkyä. |
|
| 20 |
|
| Sinä kyllä muistat, että sieluni on painunut maahan. |
|
| 21 |
|
| Tämän minä painan sydämeeni, sen tähden minä toivon. |
|
| 22 |
|
| Herran armoa on, ettemme ole täysin tuhoutuneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut. |
|
| 23 |
|
| Se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa. |
|
| 24 |
|
| Minun sieluni sanoo: ” Herra on minun osani, sen tähden minä panen toivoni häneen.” |
|
| 25 |
|
| Herra on hyvä häntä odottaville, jokaiselle, joka häntä etsii. |
|
| 26 |
|
| Hyvä on hiljaisuudessa toivoa pelastusta Herralta. |
|
| 27 |
|
| Miehelle on hyväksi, että hän kantaa iestä nuoruudessaan. |
|
| 28 |
|
| Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun ies on pantu hänen osakseen. |
|
| 29 |
|
| Painakoon hän suunsa tomuun, ehkä on vielä toivoa. |
|
| 30 |
|
| Kääntäköön hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon hän yllin kyllin häväistystä. |
|
| 31 |
|
| Mutta Herra ei hylkää iäksi. |
|
| 32 |
|
| Jos hän on tehnyt murheelliseksi, suuressa uskollisuudessaan hän myös armahtaa. |
|
| 33 |
|
| Ei hän sydämensä halusta ihmistä vaivaa eikä tuota hänelle tuskaa. |
|
| 34 |
|
| Kun kaikki maan vangit poljetaan jalkojen alle, |
|
| 35 |
|
| kun vääristetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä, |
|
| 36 |
|
| tehdään vääryyttä ihmiselle hänen riita-asiassaan, eikö Herra sitä näkisi? |
|
| 37 |
|
| Kuka voi sanoa jotakin, niin että se toteutuu, ellei se ole Herran käsky? |
|
| 38 |
|
| Eikö Korkeimman suusta lähde paha ja hyvä! |
|
| 39 |
|
| Miksi ihminen valittaa eläessään, mies syntiensä seurauksia? |
|
| 40 |
|
| Tutkikaamme teitämme, tarkastelkaamme niitä ja palatkaamme Herran luo. |
|
| 41 |
|
| Kohottakaamme sydämemme ja kätemme taivaan Jumalan puoleen. |
|
| 42 |
|
| Me olemme luopuneet ja kapinoineet. Sinä et ole antanut anteeksi. |
|
| 43 |
|
| Sinä verhouduit vihaasi ja ajoit meitä takaa, surmasit säälimättä. |
|
| 44 |
|
| Sinä verhouduit pilveen, rukoukset eivät pääse sen läpi. |
|
| 45 |
|
| Sinä teit meistä roskatunkion, hylkytavaraa kansojen sekaan. |
|
| 46 |
|
| Kaikki vihollisemme huutavat meitä vastaan suu ammollaan. |
|
| 47 |
|
| Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, tuho ja sortuminen. |
|
| 48 |
|
| Vesipurot juoksevat silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden. |
|
| 49 |
|
| Silmäni vuotavat lakkaamatta, taukoamatta, |
|
| 50 |
|
| kunnes Herra katsoo ja näkee taivaasta. |
|
| 51 |
|
| Silmäni tuottavat tuskaa sielulleni kaikkien kaupunkini tyttärien tähden. |
|
| 52 |
|
| Viholliseni metsästivät minua kiihkeästi kuin lintua, ilman syytä. |
|
| 53 |
|
| He sulkivat minut elävänä kuoppaan ja heittivät päälleni kiviä. |
|
| 54 |
|
| Vedet tulvivat pääni yli, luulin olevani tuhon oma. |
|
| 55 |
|
| Kuopan syvyyksistä minä huusin sinun nimeäsi, Herra: |
|
| 56 |
|
| ”Älä peitä korvaasi avunhuudoltani, anna minun hengähtää!” Sinä kuulit huutoni, |
|
| 57 |
|
| sinä lähestyit minua, kun huusin sinua, ja sanoit: ”Älä pelkää.” |
|
| 58 |
|
| Herra, sinä ajat sieluni asian, sinä lunastat elämäni. |
|
| 59 |
|
| Sinä olet nähnyt kärsimäni sorron, Herra. Hanki minulle oikeus. |
|
| 60 |
|
| Sinä näet kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan. |
|
| 61 |
|
| Herra, sinä kuulet, kuinka he häpäisevät minua, tunnet heidän juonensa minua vastaan. |
|
| 62 |
|
| Vastustajieni puheet ja suunnitelmat ovat minua vastaan kaiken aikaa. |
|
| 63 |
|
| Katso, istuvatpa he tai nousevat, minä olen aina heidän laulunsa aihe. |
|
| 64 |
|
| Herra, maksa heille palkka heidän kättensä tekojen mukaan. |
|
| 65 |
|
| Pane peite heidän sydämelleen, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi. |
|
| 66 |
|
| Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta. |
|
|
|
|