Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, tuon Tyyron kimppuun Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan pohjoisesta, kuninkaitten kuninkaan, hevosten ja vaunujen ja ratsumiesten ja suuren väenpaljouden kanssa.
Sinun tytärkaupunkisi, jotka ovat mantereella, hän surmaa miekalla ja asettaa sinua vastaan saartovarusteet, rakentaa sinua vastaan vallin, asettaa sinua vastaan kilvet,
Hänen hevostensa paljous peittää sinut pölyyn. Ratsumiesten, pyörien ja vaunujen ryskeestä sinun muurisi vapisevat, kun hän hyökkää sisälle porteistasi, niin kuin valloitettuun kaupunkiin hyökätään.
He riistävät rikkautesi ja ryöstävät kauppatavarasi, repivät muurisi maahan ja kukistavat kauniit talosi, sekä kivesi, puusi ja tomusi he heittävät mereen.
Valtaistuimiltaan astuvat alas kaikki meren ruhtinaat. He heittävät pois viittansa ja riisuvat kirjaillut vaatteensa, he pukeutuvat kauhuun ja istuvat maahan, vapisevat joka hetki, murheissaan tähtesi.
He virittävät sinusta itkuvirren ja sanovat sinulle: 'Kuinka olet sinä, joka olit asuttu, hävinnyt meriltä, sinä ylistetty kaupunki, väkevä merellä, sinä ja asukkaasi, jotka levittivät kauhuaan kaikkiin siellä asuviin.
Sillä näin sanoo Herra, Herra: Kun teen sinusta aution kaupungin, niin kuin asumattomat kaupungit ovat, kun annan syvyyden käydä ylitsesi ja paljot vedet peittävät sinut,
silloin syöksen sinut alas hautaan vaipuneiden pariin, ennen eläneen kansan luo, ja annan sinulle asunnon maan syvyyksissä, niin kuin siellä ovat vanhat rauniot, hautaan vaipuneiden parissa, ettei sinussa asuttaisi. Mutta ihanuuden annan elävien maahan.