Daarejaveksen, Ahasveroksen pojan, ensimmäisenä hallitusvuotena, hänen, joka oli meedialaista sukua ja oli tullut kaldealaisten valtakunnan kuninkaaksi –
hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan, minä, Daniel, huomasin Kirjoituksista vuosien luvun, josta Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta.
Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin ja sanoin: "Oi Herra, sinä suuri ja pelottava Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja pitävät käskysi.
Sinun, Herra, on vanhurskaus, mutta meidän on häpeä, niin kuin se on tänä päivänä Juudan miesten ja Jerusalemin asukkaiden ja koko Israelin, läheisten ja kaukaisten, kaikissa maissa, joihin sinä olet heidät karkottanut heidän uskottomuutensa tähden, jota he ovat sinulle osoittaneet.
Vaan koko Israel rikkoi lakisi ja poikkesi pois eikä kuullut ääntäsi, ja niin vuodatettiin päällemme se kirous ja vala, joka on kirjoitettu Mooseksen, Jumalan palvelijan, laissa, sillä me olimme tehneet syntiä Jumalaa vastaan.
Hän toteutti sanansa, jonka hän on puhunut meitä ja tuomareitamme vastaan, jotka meitä tuomitsivat, ja antoi tulla päällemme niin suuren onnettomuuden, ettei sellaista, mitä Jerusalemissa tapahtui, ole tapahtunut koko taivaan alla.
Niin kuin on kirjoitettu Mooseksen laissa, niin kaikki tämä onnettomuus tuli päällemme. Mutta emme koettaneet lepyttää Herraa, Jumalaamme, niin että olisimme kääntyneet pois synneistämme ja ottaneet vaarin totuudestasi.
Sen tähden Herra valvoi ja antoi tämän onnettomuuden tulla päällemme, sillä Herra, meidän Jumalamme, on vanhurskas kaikissa töissään, jotka hän tekee, mutta emme ole kuulleet hänen ääntään.
Mutta nyt, Herra, meidän Jumalamme, joka toit kansasi pois Egyptin maasta väkevällä kädellä ja teit itsellesi nimen, niin kuin se vielä tänä päivänä on:
Herra, kaiken vanhurskautesi tähden, kääntyköön vihasi ja kiivautesi pois kaupungistasi Jerusalemista, pyhästä vuorestasi. Sillä meidän syntiemme tähden ja isiemme pahojen tekojen tähden on Jerusalem ja kansasi tullut kaikkien häväistäväksi, jotka ympärillämme ovat.
Jumalani, kallista korvasi ja kuule, avaa silmäsi ja katso hävitystämme ja sitä kaupunkia, joka on otettu nimiisi, sillä me annamme rukoustemme langeta eteesi, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen.
Herra, kuule, Herra, anna anteeksi, Herra, huomaa ja tee tekosi itsesi tähden, älä viivyttele, Jumalani, sillä kaupunkisi ja kansasi ovat otetut nimiisi."
Vielä minä puhuin, rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja annoin rukoukseni langeta Herran, Jumalani, eteen Jumalani pyhän vuoren puolesta.
Mutta kun minä vielä puhuin rukouksessa, tuli se mies, Gabriel, jonka olin nähnyt ennen näyssä, nopeasti lentäen luokseni ja kosketti minua iltauhrin aikana.
Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty kansallesi ja pyhälle kaupungillesi. Silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan.
Niin tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, Voideltuun, Ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreineen ja vallihautoineen, mutta keskellä ahtaita aikoja.
Sitten kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan Voideltu, mutta ei hänen itsensä tähden. Kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, ja sen loppu on kuin tulvassa. Sodan loppuun asti on säädetty hävitys.
Hän vahvistaa liiton monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin. Silloin hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän yli."