Minä näin Herran seisovan alttarin ääressä, ja hän sanoi: Iske pylväänpäihin, niin että kynnykset vapisevat, lyö ne murskaksi kaikkien heidän päähänsä. Loput minä surmaan miekalla, yksikään heistä ei pääse pakoon eikä yksikään pelastu.
Jos he kätkeytyvät Karmelin laelle, sieltäkin minä heidät etsin ja tuon pois. Jos he piiloutuvat meren pohjaan silmieni edestä, minä käsken käärmeen pistää heitä siellä.
Jos he kulkevat vankeuteen vihollistensa edellä, minä käsken miekan tappaa heidät. Minä kiinnitän katseeni heihin, heidän onnettomuudekseen, en onnekseen.
Herra, Herra Sebaot, koskettaa maata, niin että se sulaa ja kaikki sen asukkaat murehtivat. Se nousee kaikkineen kuin Niili ja laskee kuin Egyptin virta.
Ettekö te, israelilaiset, ole minulle niin kuin kuusilaisetkin? sanoo Herra. Enkö minä johdattanut israelilaisia Egyptin maasta, filistealaisia Kaftorista ja aramilaisia Kiiristä?
Katso, Herran, Herran, silmät ovat syntistä valtakuntaa vastaan, ja minä hävitän sen maan pinnalta. En minä kuitenkaan kokonaan hävitä Jaakobin heimoa, sanoo Herra.
Sinä päivänä minä pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan. Minä muuraan umpeen sen halkeamat, nostan entiselleen sen luhistumat ja rakennan sen sellaiseksi kuin se oli muinaisina päivinä.
Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin kyntäjä tavoittaa leikkaajan ja rypäleitten polkija siemenen kylväjän. Silloin vuoret valuvat rypälemehua, se virtaa kaikilta kukkuloilta.
Silloin minä käännän kansani Israelin kohtalon. He rakentavat jälleen autiot kaupungit ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja juovat niiden viiniä, hankkivat itselleen puutarhoja ja syövät niiden hedelmiä.