Kaikki tämä porton hillittömän haureuden tähden. Suloinen ja kaunis hän oli, ovela velho, joka haureudessaan teki kansat orjikseen, velhoudellaan kietoi sukukunnat valtaansa.
-- Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sanoo Herra Sebaot. Minä nostan hameesi liepeet kasvojesi yli ja paljastan kansoille alastomuutesi, valtakunnille häpeäsi.
Kaikki, jotka sinut näkevät, kääntyvät pois ja sanovat: "Ninive on hävitetty, mutta kukapa sitä surkuttelisi!" Mistä minäkään löydän sinulle lohduttajia?
Mutta sekin vietiin pois, sekin joutui vankeuteen. Sen lapset lyötiin murskaksi katujen kulmissa. Sen ylhäisistä heitettiin arpaa, sen päämiehet pantiin kahleisiin.
Silti tuli ahmii sinut ja miekka hävittää. Vaikka lisääntyisit kuin heinäsirkat, vaikka tulisit lukuisaksi kuin sirkkaparvet, miekka nielee sinut ahnehtien kuin heinäsirkan toukat.
Vaikka kauppiaitasi olisi enemmän kuin tähtiä taivaalla, he katoavat hetkessä niin kuin äsken kuoriutuneet heinäsirkat, jotka äkkiä ovat lentäneet tiehensä.
Sinun virkamiehesi ovat kuin heinäsirkat, sinun kirjurisi kuin sirkkaparvi, joka asettuu muurille kylmänä päivänä. Auringon noustessa parvi häviää, eikä kukaan tiedä, missä sirkat ovat.
Tuhosi on peruuttamaton, vammasi parantumaton. Kun kansat kuulevat, kuinka sinun on käynyt, kaikki lyövät ilosta käsiään yhteen. Ketä ei olisi kohdannut sinun ainainen pahuutesi?