Jeesus lähti heidän kanssaan. Mutta kun hän ei enää ollut kaukana talosta, sadanpäällikkö lähetti ystäviään sanomaan hänelle: "Herra, älä vaivaa itseäsi, sillä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle.
Sillä minut on asetettu esivallan alle, ja minulla on alaisina sotilaita. Kun sanon tälle: 'Mene', hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee, ja palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee."
Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä, kääntyi häntä seuranneen kansan puoleen ja sanoi: "Sanon teille: en ole Israelissakaan löytänyt näin suurta uskoa."
Kun hän nyt lähestyi kaupungin porttia, katso, kannettiin ulos kuollutta, äitinsä ainoaa poikaa. Äiti oli leski, ja hänen kanssaan oli paljon ihmisiä kaupungista.
Miehet saapuivat hänen luokseen ja sanoivat: "Johannes Kastaja on lähettänyt meidät sinun luoksesi ja kysyy: 'Oletko sinä se tuleva, vai odotammeko toista?'"
Hän vastasi ja sanoi heille: "Menkää ja ilmoittakaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleita herätetään, köyhille julistetaan evankeliumia.
Kun Johanneksen lähettiläät olivat menneet, hän rupesi puhumaan kansalle Johanneksesta: "Mitä lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?
Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, pehmeisiin vaatteisiin puettua? Katso, ne jotka ovat loistavissa vaatteissa ja elävät ylellisesti, ovat kuningasten parissa.
He ovat lasten kaltaisia, jotka istuvat torilla ja huutavat toisilleen ja sanovat: 'Soitimme teille huilua, ettekä karkeloineet; veisasimme itkuvirsiä, ettekä itkeneet.'
Katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka oli syntinen; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, hän toi mukanaan alabasteripullon,
asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojaan kyynelillään, kuivasi ne päänsä hiuksilla, suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella.
Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, näki sen, ajatteli hän mielessään: "Jos tämä olisi profeetta, hän tietäisi, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen."
Naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: "Näetkö tämän naisen? Tulin sinun taloosi, et antanut vettä jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan.
Sen tähden sanon sinulle: tämän monet synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon, mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän."