Otettuaan hänet kiinni hän pani hänet vankilaan ja jätti neljän nelimiehisen sotilasvartioston vartioitavaksi tahtoen pääsiäisen jälkeen viedä hänet kansan eteen.
Kun Herodes halusi tuoda hänet oikeuden eteen, Pietari nukkui yöllä kahden sotamiehen välissä sidottuna kaksilla kahleilla, ja vartijat vartioivat oven edessä vankilaa.
Katso, hänen edessään seisoi Herran enkeli, huoneessa loisti valo, enkeli sysäsi Pietaria kylkeen ja herätti hänet sanoen: "Nouse nopeasti!" Ja kahleet putosivat hänen käsistään.
He kulkivat läpi ensimmäisen vartion ja toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupunkiin. Se aukeni heille itsestään, ja he menivät ulos ja kulkivat eteenpäin erästä katua. Yhtäkkiä enkeli erosi hänestä.
Kun Pietari tointui, hän sanoi: "Nyt totisesti tiedän, että Herra on lähettänyt enkelinsä ja pelastanut minut Herodeksen käsistä ja kaikesta, mitä Juudan kansa odotti."
Päästyään siitä selville hän kulki kohti Marian, Johanneksen äidin, taloa, sen Johanneksen, jota sanottiin Markukseksi. Siellä oli monta koolla rukoilemassa.
Hän viittasi kädellään heitä vaikenemaan ja kertoi heille, kuinka Herra oli vienyt hänet ulos vankilasta, ja sanoi: "Ilmoittakaa tämä Jaakobille ja veljille." Hän lähti pois ja meni toiseen paikkaan.
Herodes oli suuresti vihoissaan tyyrolaisille ja siidonilaisille. Mutta nämä tulivat yksissä neuvoin hänen luokseen, ja suostuteltuaan puolelleen Blastuksen, kuninkaan kamaripalvelijan, he anoivat rauhaa, sillä heidän maakuntansa sai elatuksensa kuninkaan maasta.