Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia: Barnabas ja Simeon, jota sanottiin Nigeriksi, ja Lukius, kyreneläinen, ja Manaen, neljännesruhtinas Herodeksen kasvinkumppani, ja Saul.
Heidän toimittaessaan palvelusvirkaansa Herralle ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: "Erottakaa minulle Barnabas ja Saul siihen työhön, johon olen heidät kutsunut."
Hän oleskeli käskynhaltijan, Sergius Pauluksen, luona, joka oli ymmärtäväinen mies. Tämä kutsui luokseen Barnabaan ja Saulin pyrkien kuulemaan Jumalan sanaa.
ja sanoi: "Voi sinua, joka olet kaikkea vilppiä ja kavaluutta täynnä, sinä perkeleen lapsi, kaiken vanhurskauden vihollinen, etkö lakkaa vääristelemästä Herran suoria teitä?
Nyt, katso, Herran käsi on päälläsi, ja tulet sokeaksi etkä näe aurinkoa säädettyyn aikaan asti." Heti lankesi hänen päälleen synkkä pimeys, ja hän kulki ympäriinsä ja etsi taluttajaa.
Kun Lakia ja Profeettoja oli luettu, lähettivät synagogan esimiehet sanomaan heille: "Miehet, veljet, jos teillä on jokin kehotuksen sana kansalle, puhukaa."
Tämän Israelin kansan Jumala valitsi isämme, korotti tämän kansan heidän ollessaan muukalaisina Egyptin maassa ja vei heidät sieltä pois kohotetulla käsivarrella.
Mutta hän pani hänet viralta ja herätti heille kuninkaaksi Daavidin, josta hän myös todisti ja sanoi: 'Olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, sydämeni mukaisen miehen, joka on tekevä kaiken tahtoni.'
Mutta kun Johannes oli tuleva juoksunsa päähän, hän sanoi: 'Minä en ole se, joksi minua luulette, mutta katso, minun jälkeeni tulee se, jonka sandaaleja en ole arvollinen jaloista riisumaan.'
Sillä koska Jerusalemin asukkaat ja heidän hallitusmiehensä eivät Jeesusta tunteneet, he hänet tuomitessaan toteuttivat profeettojen sanat, joita joka sapatti luetaan.
Siitä, että hän herätti hänet kuolleista, niin ettei hän enää palaa katoavaisuuteen, hän on sanonut näin: 'Annan teille pyhät ja lujat Daavidin armot.'
Kun synagogasta hajaannuttiin, seurasivat monet juutalaiset ja jumalaapelkäävät käännynnäiset Paavalia ja Barnabasta, jotka puhuivat heille ja kehottivat heitä pysymään Jumalan armossa.
Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja sanoivat: "Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava, mutta koska työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, katso, [me] käännymme pakanoiden puoleen.
Mutta juutalaiset yllyttivät jumalaapelkääviä ylhäisiä naisia ja kaupungin ensimmäisiä miehiä ja nostivat vainon Paavalia ja Barnabasta vastaan, ja ajoivat heidät pois alueeltaan.