Mutta Gileadin vaimo oli synnyttänyt hänelle poikia, ja kun tämän vaimon pojat kasvoivat suuriksi, he karkottivat Jeftan ja sanoivat hänelle: "Et sinä saa perintöosaa isämme talossa, sillä sinä olet toisen naisen poika."
Mutta Jefta vastasi Gileadin vanhimmille: "Ettekö te vihanneet minua ja karkottaneet minut isäni talosta? Miksi nyt, kun teillä on hätä, tulette luokseni?"
Gileadin vanhimmat sanoivat Jeftalle: "Juuri sen tähden olemme nyt kääntyneet puoleesi, ja jos sinä tulet kanssamme ja ryhdyt taistelemaan ammonilaisia vastaan, sinä olet oleva meidän, kaikkien Gileadin asukkaiden, päämies."
Jefta vastasi Gileadin vanhimmille: "Jos te viette minut takaisin taistelemaan ammonilaisia vastaan, ja Herra antaa heidät valtaani, minä tulen päämieheksenne."
Niin Jefta lähti Gileadin vanhinten kanssa, ja kansa asetti hänet päämiehekseen ja päällikökseen. Jefta lausui Herran edessä Mispassa kaiken, mitä oli puhunut.
Sitten Jefta lähetti ammonilaisten kuninkaan luo sanansaattajia sanomaan: "Mitä sinulla on kanssani tekemistä, kun tulet minua vastaan sotimaan maatani vastaan?"
Niin ammonilaisten kuningas vastasi Jeftan sanansaattajille: "Ottihan Israel tullessaan Egyptistä maani Arnonista Jabbokiin ja Jordaniin asti. Anna se nyt hyvällä takaisin."
Israel lähetti sanansaattajia Edomin kuninkaan luo sanomaan: 'Salli minun kulkea maasi läpi.' Mutta Edomin kuningas ei kuullut heitä. He lähettivät sanan myös Mooabin kuninkaalle, mutta hänkään ei suostunut. Niin Israel asettui Kaadekseen.
Sitten he kulkivat erämaan kautta ja kiersivät Edomin maan ja Mooabin maan ja tulivat itäpuolelle Mooabin maata ja leiriytyivät Arnonin toiselle puolelle. He eivät tulleet Mooabin alueelle, sillä Arnon on Mooabin raja.
Silloin Israel lähetti sanansaattajia Siihonin, amorilaisten kuninkaan, Hesbonin kuninkaan, luo, ja Israel käski sanoa hänelle: 'Salli meidän kulkea maasi läpi määräpaikkaamme.'
Mutta Siihon ei uskonut Israelia, että olisi sallinut sen kulkea alueensa läpi, vaan Siihon kokosi kaiken joukkonsa, ja he leiriytyivät Jahaaseen, ja hän ryhtyi taisteluun Israelia vastaan.
Mutta Herra, Israelin Jumala, antoi Siihonin ja kaiken hänen väkensä Israelin käsiin, niin että nämä voittivat heidät. Israel valloitti koko amorilaisten maan, niiden, jotka asuivat siinä maassa.
Eikö ole niin: minkä jumalasi Kemos antaa omaksesi, sen sinä otat omaksesi, ja kenen hyvänsä Herra, meidän Jumalamme, karkottaa tieltämme, sen maan otamme omaksemme?
Israel on nyt asunut Hesbonissa ja sen tytärkaupungeissa, Aroerissa ja sen tytärkaupungeissa ja kaikissa Arnonin varrella olevissa kaupungeissa kolmesataa vuotta. Miksi te ette sen ajan kuluessa ole ottaneet niitä pois?
Minä en ole rikkonut sinua vastaan, mutta sinä teet pahasti minua kohtaan, kun ryhdyt sotimaan minua vastaan. Herra, joka on tuomari, tuomitkoon tänä päivänä israelilaisten ja ammonilaisten välillä."
Herran Henki tuli Jeftaan, ja hän kulki Gileadin ja Manassen läpi ja kulki edelleen Gileadin Mispaan, ja Gileadin Mispasta hän lähti ammonilaisia vastaan.
tulkoon kuka tulkoonkin minua vastaan taloni ovesta, kun voittajana palaan ammonilaisten luota, hän on oleva Herran, ja minä uhraan hänet polttouhriksi."
Hän tuotti heille hyvin suuren tappion, valloittaen maan Aroerista Minnitiin ja Aabel-Keramimiin asti, kaksikymmentä kaupunkia. Niin täytyi ammonilaisten nöyrtyä israelilaisten edessä.
Kun Jefta sitten tuli kotiinsa Mispaan, katso, hänen tyttärensä tuli ulos häntä vastaan tamburiinia lyöden ja karkeloiden. Hän oli hänen ainoa lapsensa. Tämän lisäksi hänellä ei ollut poikaa eikä tytärtä.
Nähdessään hänet hän repäisi vaatteensa ja sanoi: "Voi, tyttäreni, nyt sinä masennat minut maahan, nyt sinä syökset minut onnettomuuteen! Sillä minä avasin suuni Herralle enkä voi sanaani peruuttaa."
Hän vastasi hänelle: "Isäni, jos sinä avasit suusi Herralle, tee minulle, niin kuin suusi on puhunut, koska Herra on antanut sinun kostaa vihollisillesi, ammonilaisille."
Hän sanoi isälleen: "Myönnettäköön minulle kuitenkin tämä: jätä minut vapauteeni kahdeksi kuukaudeksi, että minä yhdessä ystävättärieni kanssa menen vuorille itkemään neitsyyttäni."
Mutta kahden kuukauden kuluttua hän palasi isänsä luo, ja tämä pani hänessä täytäntöön lupauksensa, jonka oli tehnyt. Eikä hän miehestä tietänyt. Tuli tavaksi Israelissa,