Filistealaiset kokosivat taas joukkonsa ryhtyäkseen sotaan. He kerääntyivät Juudan Sokoon ja pystyttivät leirinsä Sokon ja Asekan välimaastoon Efes-Dammimiin.
Goljat seisahtui ja huusi israelilaisten riveihin päin: "Miksi te kaikki ryhtyisitte taisteluun? Tässä teillä on filistealainen! Te olette Saulin miehiä, valitkaa siis joukostanne yksi, joka tulee tänne minua vastaan.
Jos hän voittaa minut taistelussa ja tappaa minut, meistä tulee teidän orjianne, mutta jos minä voitan ja tapan hänet, teistä tulee meidän orjiamme ja te joudutte palvelemaan meitä."
Daavid oli Juudan Betlehemissä asuvan efratilaisen miehen poika. Miehen nimi oli Iisai, ja hänellä oli kahdeksan poikaa. Saulin aikana Iisai oli jo hyvin iäkäs.
Iisain kolme vanhinta poikaa olivat lähteneet Saulin kanssa sotaan. Sotaretkelle lähteneistä pojista vanhin oli nimeltään Eliab, toinen Abinadab ja kolmas Samma.
(H17:20-21)Kun hän saapui leirin keskelle, israelilaiset ja filistealaiset järjestäytyivät taisteluun toisiaan vastaan ja sotilaat riensivät sotahuutoa huutaen taistelurintamaan.
Hänen puhellessaan heidän kanssaan astui filistealaisten riveistä esille gatilainen kaksintaistelija, joka tunnettiin nimellä Goljat Filistealainen. Goljat lausui samat sanat kuin aikaisemminkin, ja Daavid kuuli mitä hän sanoi.
ja sanoivat toisilleen: "Katsokaa, nyt se mies tulee! Taas hän astuu esiin pilkkaamaan israelilaisia. Jos joku pystyy tappamaan tuon miehen, kuningas tekee hänestä upporikkaan, antaa hänelle tyttärensä ja nostaa koko hänen sukunsakin Israelin etuoikeutettujen joukkoon."
Daavid sanoi silloin lähellä seisoville miehille: "Mitä se siis saa, joka tappaa tuon filistealaisen ja pelastaa Israelin häpeästä? Mikä tuo ympärileikkaamaton filistealainen oikein on, kun hän uskaltaa pilkata elävän Jumalan taistelurivejä?"
Kun vanhin veli Eliab kuuli, mitä Daavid puhui miehille, hän suuttui ja sanoi: "Mitä sinä tänne tulit? Ja kenen huostaan jätit ne lammasparat siellä vuorilla? Minä kyllä tunnen sinun julkeutesi ja pahan sisusi. Sotaa katselemaan sinä vain olet tullut."
Saul sanoi Daavidille: "Ei sinusta ole taistelemaan tuon filistealaisen kanssa. Sinähän olet vasta poikanen, ja hän on ollut soturi nuoruudestaan asti."
Minä olen tappanut sekä leijonan että karhun. Tuon ympärileikkaamattoman filistealaisen käy samoin, koska hän on pilkannut elävän Jumalan taistelurivejä."
Daavid sanoi vielä: "Herra, joka pelasti minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen käsistä." Silloin Saul sanoi Daavidille: "Mene, Herra olkoon sinun kanssasi!"
Daavid sitoi vielä miekan vyölleen. Mutta näissä varusteissa hän ei pystynyt kävelemään, sillä hän ei ollut koskaan ennen käyttänyt sellaisia. Daavid sanoi Saulille: "Minä en voi näissä edes kävellä. En ole koskaan käyttänyt tällaisia." Ja Daavid riisui ne yltään.
Daavid otti sauvansa, valitsi joenuomasta viisi sileää kiveä ja pani ne paimenlaukkuunsa, jossa hän piti tavaroitaan. Sitten hän lähti linko kädessä astumaan kohti filistealaista.
Mutta Daavid vastasi: "Sinä tulet minua vastaan mukanasi miekka, tappara ja keihäs, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimessä. Hän on sen sotajoukon Jumala, jota sinä olet pilkannut.
Tänä päivänä Herra jättää sinut minun käsiini. Minä katkaisen kaulasi ja syötän sinut ja koko filistealaisten sotajoukon raadot taivaan linnuille ja villipedoille. Silloin koko maa saa tietää, että Israelilla on Jumala,
pisti kätensä laukkuun ja otti sieltä kiven. Hän linkosi sen ja osui filistealaista otsaan. Kivi puhkaisi otsan, ja filistealainen kaatui suulleen maahan.
Daavid juoksi filistealaisen luo, tarttui hänen miekkaansa ja veti sen tupesta, iski hänet kuoliaaksi ja hakkasi häneltä miekalla pään poikki. Nähdessään sankarinsa kuolleen filistealaiset lähtivät pakoon.
Silloin Israelin ja Juudan miehet kohottivat riemuhuudon ja lähtivät takaa- ajoon. He seurasivat filistealaisia aina Gatiin ja Ekronin porteille asti, ja ruumiita virui pitkin Saaraimin tietä Gatiin ja Ekroniin saakka.
Kun Saul oli nähnyt Daavidin lähtevän filistealaista vastaan, hän kysyi Abnerilta, sotaväen päälliköltä: "Abner, kenen poika tuo nuori mies on?" Abner vastasi: "En totta tosiaan tiedä."