Filistealaiset olivat vuorella, joka oli toisella puolella, ja israelilaiset olivat vuorella, joka oli toisella puolella, ja laakso oli heidän välissään.
Hän astui esiin ja huusi Israelin taisteluriveille sanoen: "Miksi te lähditte sotaan ja asetuitte sotarintaan? Minä olen filistealainen, ja te olette Saulin palvelijoita. Valitkaa joukostanne mies, joka tulee tänne alas luokseni.
Jos hän kykenee taistelemaan minua vastaan ja surmaa minut, olemme teidän palvelijanne. Mutta jos minä voitan ja surmaan hänet, te olette meidän palvelijoitamme ja palvelette meitä."
Mutta Daavid oli sen efratilaisen miehen poika Juudan Beetlehemistä, jonka nimi oli Iisai, ja tällä oli kahdeksan poikaa. Hän oli Saulin aikana jo vanha, iäkäs mies.
Iisain kolme vanhinta poikaa oli seurannut Saulia sotaan. Näiden hänen kolmen sotaan lähteneen poikansa nimet olivat: esikoisen Eliab, toisen Abinadab ja kolmannen Samma.
Varhain seuraavana aamuna Daavid jätti lampaat vartijan haltuun, otti kantamuksensa ja lähti matkalle, niin kuin Iisai oli häntä käskenyt. Kun hän tuli leiriin, sotaväki lähti taistelurintamaan ja nosti sotahuudon.
Kun hän puhutteli heitä, niin, katso, kaksintaistelija, Goljat niminen filistealainen, kotoisin Gatista, tuli filistealaisten taisteluriveistä ja puhui kuten ennenkin, ja Daavid kuuli sen.
Israelin miehet sanoivat: "Katsokaa miestä, joka tuolla tulee! Hän tulee häpäisemään Israelia. Mutta sen miehen, joka surmaa hänet, kuningas tekee hyvin rikkaaksi ja antaa hänelle tyttärensä ja tekee Israelissa hänen isänsä perheen vapaaksi veroista."
Niin Daavid sanoi miehille, jotka seisoivat siinä hänen kanssaan: "Mitä se mies saa, joka surmaa filistealaisen ja poistaa häväistyksen Israelista? Sillä mikä tuo ympärileikkaamaton filistealainen on häpäisemään elävän Jumalan taistelurivejä?"
Mutta kun hänen vanhin veljensä Eliab kuuli hänen puhuvan miesten kanssa, Eliab vihastui Daavidiin ja sanoi: "Miksi sinä olet tullut tänne, ja kenelle olet jättänyt sen pienen lammaslauman siellä erämaassa? Minä tunnen julkeutesi ja pahan sisusi. Sinä olet tullut tänne katsomaan sotaa."
Saul sanoi Daavidille: "Et sinä voi mennä tuota filistealaista vastaan etkä taistella hänen kanssaan, sillä sinä olet nuorukainen, mutta hän on sotilas nuoruudestaan saakka."
minä lähdin sen perään, löin sen maahan ja tempasin saaliin sen suusta. Jos se karkasi minua vastaan, tartuin sen partaan, löin sen maahan ja tapoin sen.
Kun palvelijasi on lyönyt maahan sekä leijonan että karhun, tuolle ympärileikkaamattomalle filistealaiselle käy kuten niille, sillä hän on häväissyt elävän Jumalan taistelurivejä."
Sitten Daavid sanoi: "Herra, joka on pelastanut minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tämän filistealaisen käsistä." Silloin Saul sanoi Daavidille: "Mene, Herra olkoon kanssasi."
Daavid sitoi hänen miekkansa vyölleen takin päälle ja yritti kävellä, sillä hän ei ollut koskaan sellaisia kokeillut. Niin Daavid sanoi Saulille: "En minä voi näissä kulkea, sillä en ole koskaan tällaisia kokeillut." Daavid riisui ne päältään.
Sitten hän otti käteen sauvansa, valitsi purosta viisi sileää kiveä, pani ne paimenlaukkuun, joka hänellä oli linkokivisäiliönä, otti lingon käteensä ja meni filistealaista vastaan.
Filistealainen sanoi Daavidille: "Olenko minä koira, kun tulet sauva kädessä minua vastaan?" Ja filistealainen kiroili Daavidia vannoen jumaliensa kautta.
Daavid sanoi filistealaiselle: "Sinä tulet minua vastaan miekan, peitsen ja keihään voimalla, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimeen, Israelin sotajoukon Jumalan, jota olet häväissyt.
Tänä päivänä Herra antaa sinut käsiini, ja surmaan sinut, katkaisen sinulta pään ja annan filistealaisten sotajoukon ruumiit tänä päivänä taivaan linnuille ja metsän pedoille, ja kaikki maat tulevat tietämään, että Israelilla on Jumala.
Daavid pisti kätensä reppuunsa, otti sieltä kiven, linkosi ja osui filistealaista otsaan, niin että kivi upposi hänen otsaansa, ja hän kaatui maahan kasvoilleen.
Sitten Daavid juoksi ja asettui filistealaisen viereen, tarttui hänen miekkaansa, veti sen tupesta ja tappoi hänet ja löi sillä häneltä pään poikki. Kun filistealaiset näkivät, että heidän sankarinsa oli kuollut, he pakenivat.
Israelin ja Juudan miehet nousivat, nostivat huudon ja ajoivat filistealaisia takaa laakson suulle ja Ekronin porteille saakka. Filistealaisia kaatui surmattuina Saaraimin tiellä aina Gatiin ja Ekroniin saakka.
Kun Saul oli nähnyt Daavidin menevän filistealaista vastaan, hän oli kysynyt sotapäälliköltään Abnerilta: "Kenen poika tuo nuorukainen on, Abner?" Abner vastasi: "Niin totta kuin sinä, kuningas, elät, en sitä tiedä."